Tölkin ”knipsuja”

Ompa siitä aikaa kun olen viimeeksi kirjoitellut. Käsitöitä olen tehnyt koko ajan kahvipussikasseja, knipsutöitä, poppanoita, shaaleja, pyyhkeitä, mattoja, saippuoita, jne. ja nyt syksyn tullen villasukkia sekä uudessa huushollissa maalaus hommia.

Tämä knipsujen virkkaus sitten on hauskaa puuhaa jos vain aika riittäisi, kun olen vasta muuttanut, tavaroille pitää löytyä paikat  ja töissäkin pitää käydä.

Kerääminen on ihan ok, pesu hoituu helposti, MUTTA se knipsujen käsittely …

Se on hidasta, tarkkaa ja käsiä kuluttavaa puuhaa. Jotta virkkuu lanka ei rispaantuisi on oltava erityisen tarkka kaikkien pikki särmien poistamisessa. Kun sen jaksaa tehdä kunnolla on lopputulos sen vaivan arvoinen. Unikkeja, ihania pusseja ja laukkuja suntyy. Malleja sekä käyttötarkoituksia on monia.

Tässä muutama kuva tällähetkellä valmiina olevista töistä.

Pari uutta on tekeillä… toivottavasti valmistuvat joulumyyjäisiin.

Välipatja

Mullon aina kuuma, jopa nukkuessa. En suoranaisesti hikoile, mutta ei paljoa muutakaan. Eräs tuttava puhui keväällä kutoneensa löysän maton ja laittaneensa sen petauspatjan ja lakanan väliin. Asiaa hieman hauduteltuani rupesin kyselemään asiasta ja kuulin että tällaisia ”välipatjoja” käytettiin ennen varsinkin olkipatjojen päällä.

Menihän siinä hieman aikaa että puut vapautui ja vielä piti kutoakin. Kutominen olikin sitten joutuisaa puuhaahan, kun n. 1,5 cm:n revityllä kuteella (vanhaa puuvilla lakanaa), kolmella sukkulalla (tuli hyvät reunat) ja suht löysää, jotta välipatjasta ei tule kova.

Mulla meni 3 pussilakanaa kun kudoin 120*200 sänkyyn välipatjan. Loimena poppanalle käypä loimilanka. Kutistumisia laskin n.12% joka suuntaan.

Nyt muutaman yön patjalla nukkuneena… VOIN SUOSITELLA muillekin tekokuituisen petarin käyttäjille (vaikka pinta onkin puuvillaa). On ihanan viileä.

kahvipussikassit

KYLLÄ, olen aivan hurahtanut kahvipusseihin ja niistä tehtäviin kasseihin. Homma alkoi viime talvena kurssilla, jossa itse opettelin homman alkeet. Ensimmäinen pala oli hiukan hankala, mutta onhan noita nyt tullut tehtyä useampi laukku. Sitä mukaan kun ennättää tehdä, joko myyn laukun tai se menee lahjaksi.

Juhlamokalla on helpoin aloitella, kun se on melko selkeä kuvioltaan (niin minäkin tein). Sitten kokeilin annospusseja, joista tuli aivan ihana käsilaukku (jatkuvassa käytössä). Välillä tein muutaman kipon tarvikkeille. Jos ei jaksa tai ei ole tarpeeksi pusseja kassia varten niin kipoista voi aloittaa. Ja se on myös hyvä konsti opetella tekniikka. Meillä on vielä syksyllä yksi kurssi Ukkolassa… mukaan mahtuu vielä. (25.8.2012)

Persidenttikahvipussi on hieman haastavampi tehdä, kun siinä pussissa on kaksi kerrosta. Leikkelyä, taittelua, punomista ja lopuksi kasaus sekä sangat. Sama kaava joka kassissa. Sitten kun hallitsee tekniikan on kiva ruveta suunnittle- maan itse erilaisia kuvioita paloihin (Ukkolan pääsivulla on muutamia nähtävänä).

Kassit ovat aivan ihania kauppakasseina. Kesällä käy kylmäkassista, folio eristää, ja varsinkin jos laittaa muutaman kylmäkallen mukaan. Vahva…voi kantaa isommankin perheen maitopurkit kotiin. Kiva kuvio…

Tämäkin kassi lähti just maailmalle, joten uutta tekemään ja pusseja keräilemään. Valitettavasti keräily on hieman hankalaa, kun en itse juo kahvia. Ja varsinkin kun haluaisin eri merkkejä …

Pitkässä viivassa

Joskus viime talvena se alkoi ja tosiaan pitkässä viivassa sekin oli (niinkuin tämän blogin pito) … siis toi tuohitöiden teko. Siitä on monta vuotta kun olen viimeeksi tehnyt tuohesta mitään ja muistin tehdessäni miksi. Se käy käsiin, kun ensin hankit tuohta, putsaat ja suikaloit ne. Sitten vasta alkaa varsinainen punominen.

Talvella sain aikaiseksi muutamia kännykkäkoteloita. Ensin yhden kurssilla opettajan kanssaja. Sitten yrityksen ja erehdyksen kautta muutaman onnistuneen kotonakin.  Kurssilla oli tarkoitus tehdä useampia pieniä esineitä, mutta minä halusin itselleni neulekorin ja sen tein.

Kurssilla jäi vähän aikaa ja opettajalla oli ruusun tekoon sopivaa ”silppua”…

Himo kasvaa syödessä ja minulle tahtoo käydä monesti käsitöitä tehdessä niin. Piti saada isompi kori… Alku innostuksen jälkeen huomasin että tuohisuikaleet eivät riitä, joten korintekele seisoi noin puoli vuotta takapihalla. Sillä aikaa kun pikkuhiljaa etsiskelin lisää tuohta tuli tehtyä yhtä jos toistakin käsityötä, joista toisessa jutussa tuonnempana.

Muutama päivä sitten olin koiravahtina ja siinä pentujen temmellystä katsellessa putsailin tuohta (pienet apurinikin peppuuttivat tuohipalasia pitkin pihaa). Jäi minulle tarpeeksi jotta saan keskeneräisen korin valmiiksi. Korin pohjasta tuli sitten aikamoinen tilkkutäkki. Tuohi suikaleet olivat aika paksuja, koska ne ennättivät kuivaa enkä saanut tuohta kunnolla ohennettua. Eikä ne pätkätkään kovin pitkiä olleet, joten liitoksia on useita. Pohja ja sivujen alareunat ovat paksumpia, mutta ei se minua haittaa ompahan alapuoli vahvempi.

Nyt puuttuvat enään sangat … eikä niitä tehdessä kauan nokka tuhise

Etiopia-nuttuja

Laitoin isoäidinneliöt huilille ja tein vuorostaan vauvoille nuttuja. Ensimmäiset sinisävyiset nutut vein keräyspisteeseen enkä muistanut niitä kuvata, mutta Leena oli nopea, joten akkojen pääsivuilla nekin löytyy.

Tässä eräitä hyviä kirppis löytöjä. Eli siis löysin siistin neuleen, purin sen, vyyhtesin, pesin, kerin ja neuloin uuteen muotoon (kun ei laske omalle työlle hintaa saa edulleisesti) ja …VOLAA saa aikaan upeita tuotoksia vähällä rahalla / laadusta tinkimättä.

Ajattelin että paikallinen väestö tykkäisi vahvoista väeristä.

Tulee niin hyvä olo kun voi sillä mitä itse osaa (esim.neulominen) tuottaa toiselle mielihyvää tms. Jakaa omastaan vaikka vähänkin. Kun moni tekee saman, niistä kertyy…ties kuinka paljon.

Ja sitten hieman hillitympää väriskaalaa

Isoäidinneliöt

Mikkelissä kävi tilkkubussi 15.2 ja tietty minä piipahdin siellä. Ensimmäinen tilkku tuli aivan liian tiukkaa. Sitten otin 4,5 koukun ja yritin tehdä mahdollisimman löysää. Johan onnistui! Se siintä…………… mun osuus ennätys peitosta suoritettu.

Aikani asiaa hauduteltuani kaivoin kotoa pussin pohjalta pikku kerät esille ja telkkaria katsellessa rupesin kokeilemaan (koukku nro 5).

Himo kasvaa syödessä! Niitä rupes syntymään aina vaan lisää kun piti kokeilla et jos laittaisin tuon värin keskelle ja toisen sitten jne. Päätin laittaa aina ulommaisen kerroksen samalla värillä että saan jotain yhdenmukaisuutta.

Nyt on se vaihe että pitäisi vielä päättää millä värillä kokoan palat.

Suosittelen muillekin tämä on kivaa puuhaa, kerien loppuja löytyy varmaan kotoa tai ei se uusikaan kerä paljoa maksa ja tuotos menee hyvään tarkoitukseen.

Mattoja

Tässä esimakua minun tämän syksynä kutomista matoista. Vielä toinen mokoma on jo tehtynä, mutta tähän ei mahdu enempää kuvia ja osa on vielä puissa (mm. violetti, vaaleanpunainen).

Kaikki mitkä ennätän tehdä ovat kuitenkin Ukkolan Akkojen myyntinäyttelyssä myynnissä itsenäisyyspäivän tienoolla.

Matot ovat kooltaan n.78/100cm lev. ja pituudet vaihtelevat 1,5m…3m. Kuteena trikoota, LP-lankaa ja pellavaa. Osa on yksittäisiä ja toisia on parittain.

Kaktus

Sillä aikaa kun minä olen näperrellyt kaikenlaista…

kesän pihalla ollut valkea kaktus rupesi kukkimaan, kuin myös punainen… ja olin niistä hyvin ylpeä

kunnes menin äitini luo ja näin hänen kaktuksensa joka oli valtava ja aivan täynnä kukkia

Syksyisiä kransseja

Että oli hankala tehdä syksyisiä kransseja, kun luonnosta ei tahdo löytyä materiaalia. Kokonaan havusta tulee liian jouluinen… , marjat eivät tahdo kestää… ,       

kuva1: tässä paju pohjalla katajaa, koriste omenoita, juhannusruusun marjoja, lehtikuusen käpyjä ja juurakko

kuva2: no löytyyhän sitä kun oikein kehittelee: heiniänippuja+narua,  sisalnarusta saa kivoja palloja,  katajaa ja kaupan teko marjoja

kuva3: saniaista löytyi oven pielestä, vähän isompia käpyjä metsästä, säkkikankaan pala tilkkulootasta ja pehmeä neulaista kuusta pihan reunalta (aivan ihana materiaali tehdä kransseja kin ei pistele ja säilyykin pitkäkke kevääseen kun ei hevillä tiputa neulasia).

Kaikenlaista materiaalia on tarttunut mukaan tuolta luonnosta kun koiran kanssa lenkkeillään. Lähes joka kerta on jotain kainalossa. Harmi vaan kun on niin lämmintä että esim. paju tekee  silmuja ja ne heikentävät varren laatua punontamateriaalina. On siellä kyllä helpompi liikkua ja löytää kaikkea kun lunta ei vielä ole.

Betonivati

Viime viikolla Ukkolan Akoilla oli illalla tihkusateesta huolimatta betonikurssa Satun pihassa. Homma oli jo täydessä vauhdissa kun minä ennätin paikalle. Ämpärissä syntyi valmismassasta ja vedestä betonia porakoneen sekotinterän avulla. Raparperin lehtiä, kiviä ja pitsiliinoja sekä kippoja ja kuppeja oli pitkin ja poikin pihamaalla.

Minulla oli tarkoitus tehdä muutama pieni piha laatta . Helppoa kuin heinänteko kun sen osaa. Massa rasiaan ja kivet pintaan, rasiat autoon. Mutta hupsis… kotimatkalla kivet tärisivät, painuivat melkein upoksiin ja massakin  kovettui sen verran että kiviä ei voinut kaivaa enään ylös.  Eiköhä laatoille silti oma paikkansa pihalta löydy.

PS.Valmismassasta tulee melko sileää betonia. Pelkästä betonista, johon itse lisää hiekan karheusastetta voi säädellä hiekan laadulla.

Tässä vielä kesällä tekemäni raparperinlehtikulho, josta tykkään aivan valtavasti.

1.Hiekasta matala hyvän mallinen keko. Minä tein liian korkean ja massa valui reunoilta.  2.Muovi väliin suojaksi ja raparperinlehti nurjapuoli ylöspäin.                                 3.Betonimassaa parin sentin kerros. Väliin jotain tukiverkkoa. Ja sitten taas pari senttiä betonimassaa. (Mitä jäykempi massa sen vähemmän valuu.)                                                   4. Sitten odotellaan 1-4 päivää massasta riippuen. Ei saa kuivua liian nopeasti. Eikä saa olla vesisateessa.                                                                                                                            5.Pinnan putsaus ja pintakäsittely. Laitoin venelakkaa, joka sai lehden suomut upeasti esille.